Voidaan puhua pitkäaikaisen haaveen toteutumisesta kun onnistuin huutamaan itselleni Harry Bertoian Diamond- tuolin. Kovaa ääntäni en tosin sillä kertaa joutunut käyttämään. Kyseessä oli nettihuutokauppa, jossa kylmän laskelmoitu maksimihinnan asetus tuotti sillä kertaa tulosta.
Olin metsästänyt tätä vuonna 1952 suunniteltua klassikkotuolia jo jonkin aikaa ja kokeillut onneani mm. Bukowskin nettihuutokaupassa. Harmi kyllä, designklassikoiden hinnat kohoavat näissä tunnetuissa huutokaupoissa aina pilviin viime minuuteilla. Tämä kyseinen huutokauppa ei sen sijaan ollut (ainakan silloin) kovin tunnettu ja tuoli kotiutui huomattavasti odotettua huokeammin. Tai sitten kukaan paikalla olleista ei yksinkertaisesti halunnut kotiinsa tätä metallihäkkyrää. Mies ei myöskään ymmärtänyt, kun kerroin voittaneeni huutokaupan.
Voitin tai en, on tuoli viime kesästä lähtien vaeltanut meillä etsien paikkaansa. Välillä se on ruokapöydän päässä, välillä sohvapöydän ääressä ja välillä se toimii jääkiekkomaalina. Viimeisinkään vaihtoehto ei sinänsä hirvitä sillä tuolissa on jo omasta takaa kulumaa ja katkenneita pinnoja. Tässä tuolissa on ulkonäöstään huolimatta hyvä istua!
Olen elämässäni vain kerran ollut oikeassa huutokaupassa ja se oli kyllä huippu kokemus! Nettihuutaminenkin on jännää mutta ei mitään oikeaan verrattuna...
Nooo, koskas siis mennään taas? :D
VastaaPoista